Ihana Velmu!

Uskokaa pois, ihana pikku mies on:)

Tässä kuvassa ollaan hitusen syyllisen näköisiä molemmat, olikin juuri kieritty ja pyöritty hyrränä ympäriinsä. Ilme sen kertoo: "Minä vain pikkuisen taputan mami"

 Velmu on nyt ollut luonamme viikon ja kaksi päivää. Poika on hurmaava luonne, huikean kova kehräämään ja puremaan. Kynsiä hän ei käytä juuri lainkaan, onneksi. Kova poika myös juttelemaan. Naukuääni on hyvin vieno ja pieni. Pikkuisella on tarmokas ja rohkea luonne ja Pipsan sekä Neelan kanssa on melkein heti alkanut sujumaan tosi hyvin. Kuten voitte kuvastakin nähdä. Siinä sitä ollaan höyhensaarilla yhdessä Pipsa-neidin kanssa.

Pipsalla on tästä nykyisestä pentutriosta kaikkein pippurisin luonne. Pistää niin Neelan kuin Velmunkin ojennukseen niin halutessaan.

Ei ole enää myöskään ongelmaa isompienkaan kissojen tai Annin osalta. Pientä varautuneisuutta toki vielä, mutta syövät jo samalta kupilta ihan sovussa ja saattavat jopa nukkuakin lähekkäin. Anni kun joskus äkkinäisesti lähelle ponnahtaa niin saattaa pörhistää itsensä siiliksi, mutta muuten ei mitään suhinoita enää. Pojuhan alkuun nukkui Nökön huoneessa, mutta nyt on ryhtynyt meidän aikuisten sängyssä uinailemaan. Tänäkin aamuna heräsin hurjaan pörinään jalkopäädystä.

Niin - myös Ella ja Patu ovat lähteneet uusiin rakastaviin koteihinsa. Kova ikävähän meillä heitä on, mutta niin hyvät kodit saivat kumpainenkin, ettei voi suruissaan ollenkaan olla. Näinhän sen oli tarkoituskin mennä. Onneksi saamme heistä vielä kuulla matkan varrella kuulumisiakin. 

Muutoinkin voin olla tyytyväinen. Tutkintotodistukseni tupsahti postista viikko sitten. Vaikea uskoa, että urakka on ohitse, jospa sitä nyt ehtisi muutakin tekemään. Alkuun vaikkapa kirjaa taidan lähteä lukemaan. Palaillaan taas eetteriin:)