sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Yksi niitä päiviä..

Tämä on kyllä ollut rehellisesti sanottuna päivä sieltä ja syvältä. Kaikki mikä voi mennä pieleen on kyllä sitten mennytkin. Vain muutama sana: tekniikka ja Esikko!

Mutta sitten kukkaispoikani tuli hakemaan minua verannalle. "Katso äiti mitä olen sinulle poiminut!", hän kutsui.

Ja tällaisia hän oli sinne ikkunalle omin pikku kätösin äidin sokerikkoon laittanut, vähät siitä litran lammikosta vettä siellä kuistin lattialla. Voiko sitä enää olla vihainen?


Mistä niitä siivouskeijuja saikaan muuten tilata ja taikureita, jotka korjaavat kaiken?

6 kommenttia:

  1. Niitä päiviä, kun elämä näyttää molemmat puolensa, on välillä. Onneksi ihmismieleen jää päällimmäiseksi nuo paremmat puolet.
    Meillä ensimmäiset valkovuokot puhkesi kukkaan tänään, monta päivää niitä jo ehdin vahtia.

    VastaaPoista
  2. Oi,miten kauniita nuo valkovuokot on! Päivät tosiaankin vaihtelee..

    VastaaPoista
  3. Don´t you worry about ...tais olla IFiltä. Suloinen poika kun tuo äidille kukkia, ei voi olla vihainen :) Välillä äitinä oleminen vaatii yliluonnollisia kykyjä. Voimia sinulle ja toivottavasti taas huomenna on helpompi päivä.

    VastaaPoista
  4. Näitäkin päiviä joskus tulee... Poika valitsi siis varsin sopivan päivän kukkien poimimiseen =) Mukavaa vappua!

    VastaaPoista
  5. Onneksi niitä huonompiakin päiviä on - muuten ei hyviäkään huomaisi. Jos löydät siivouskeijun yhteystiedot, niin ilmoitathan minullekin :)
    Auringonpaistetta - toivoo Eija

    VastaaPoista
  6. Iloiset hetket jäävät onneksi päällimmäisiksi ja niin kauan, kun menee siihen malliin, on kaikki kunnossa. Vähät niistä vesilammikoista sun muusta. Se on sitä elämää se. Ei se onnellisuus miltään tuntuisi, jos ei välillä kolisi kovemminkin.

    Aurinkoista vappua!

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.