Sunnuntai ja kulutin aikaani tuolla pihalla monenlaista touhuten. Ensimmäinen toimenpide oli etsiä Miehekkään työkännykkää, soitti pellolta sen olevan hukuksissa (soitti siis veljeni puhelimesta). Tuossa luurissa on soittoäänenä sammakon kurnutus ja oli ihan hauskaa palloilla tuolla ladon takana pöyhimen ympärillä ihmetellen missä se sammakko kurnuttaa, mutta löytyi kun löytyikin!
Otin myös kuvia, yritin hiukan onnettomalla räpyskäkamerallani harjoitella. Tulikin aika hauska otos ja itse kuvan tarkentamiset ja muut olivat tarkoituksellista, mutta vasta näytöllä huomasin, että tuossahan on koko kukan elämän kiertokulku: ensin kaunis ja herkkä nuppu, sitten täydessä terässä kukintona ja lopulta kuihtuneena elämänsä jo päättäneenä kukintona. Tokikaan se elämä ei vielä siihenkään pääty, mutta kuitenkin yhden osasen kierto. Herkkää jollakin tavalla.
Arvaattekos mitä seuraavaksi aion tehdä, heh?
Edit. Ette varmasti, sillä epäilitte epäuskoiset minun värjäämään ryhtyvän. Ehei, kävin tämän blogin ulkoasun kimppuun. Kuten voi huomata, en vielä ole sinut sen kanssa. Harjoitukset jatkuvat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.