maanantai 30. marraskuuta 2009

Sellainen maanantai!

Välillä vain tulee näitä päiviä eikä aina voi onnistua ja joskus sitten kaikki menee syvimmän kuraojan kautta.

Muuten en tarkenna kuin, ettei mitään elämänkokoisia juttuja, mutta siinä vaiheessa, kun avustaja alkuiltapäivästä soitti Esikon koululta kertoen tämän oksentavan solkenaan, en enää edes viitsinyt hermostua vaan hain kaverin kotiin. Taitaa tuo tosiaan olla kipeä, kun ei edes sohvalta ole sen koommin noussut, onneksi suostuu juomaan kuitenkin.

Toivottavasti ei tartu meihin muihin.

Palaan sairastuvalle paapomaan 174cm:stä vauvaani. Pikkuäiti - näin hän minua nimittää nykyisin;)

2 kommenttia:

  1. Paremisia potilalle!

    Meillä minua nykyisin minua pidempi poika nimittää kääpiöksi;)

    VastaaPoista
  2. Hihii..vai kääpiöksi. Muistuu ihan mieleeni tuo taannoinen oma nimitykseni hippikääpiö. Näin ne ajat kuluu ja pojat huitaisee äideistään ohitse:)

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.